Pohjoismainen hanke vastavalmistuneiden sairaanhoitajien tukemiseksi

Siirtymä opiskelusta työelämään voi tuntua rankalta monissa ammateissa. Perusteellinen perehdytys ja turvallinen kollega tai kummi on hyvä ratkaisu. 

Vastavalmistuneelta odotetaan paljon

– Sairaanhoitajakoulutus on luonteeltaan laaja-alainen, vaikka terveydenhuollon sisällä on monia erikoisaloja. Kuitenkin sairaanhoitajan odotetaan usein olevan valmis työntekijä heti ensimmäisestä päivästä lähtien, koska koulutukseen sisältyy myös paljon harjoittelua, kertoo sairaanhoidon yliopettaja Irene Aasen Andersen, jonka työpaikka on Høgskolen på Vestlandet (HVL).

Brutaali siirtymä

Samaa mieltä on NTNU-yliopiston emeritaprofessori Sigrid Wangensteen, joka mainitsee sairaanhoitajien työpaikkojen laajan kirjon. Esimerkiksi kunnan kotisairaanhoito on työpaikkana hyvin erilainen kuin sairaalaosasto. Molemmissa kuitenkin edellytetään korkeatasoista osaamista.

– Vastavalmistuneen sairaanhoitajan osaamiseen kohdistuu paljon odotuksia, ja siirtymä työelämään on monelle brutaali kokemus, Wangensteen huomauttaa. Hänen mielestään vastavalmistuneita tulee tukea kurssien avulla ja etenkin tukea ja ohjausta antamalla. 

Miten helpottaa siirtymää työhön? 

Irene Aasen Andersenia on pitkään kiinnostanut juuri siirtymä opiskelusta työhön. Hän on itsekin ollut vastavalmistuneen sairaanhoitajan kengissä ja tietää, että työelämän alku voi olla haastava. Selvittääkseen, miten tuota siirtymää voitaisiin helpottaa, hän käynnisti ensin pienehkön hankkeen oman korkeakoulunsa sisällä.

Täyteen ahdettu koulutus

– Mahtaako norjalainen sairaanhoitajakoulutus olla nykyisin liian lyhyt? Pitäisikö sitä laajentaa?

– Meillä ei ole mitään todisteita siitä, että koulutus olisi liian lyhyt, vaikka se onkin aika täyteen ahdettu paketti. Tutkimuksessamme kävi ilmi, että monet tuntevat epävarmuutta ja voisivat hyötyä ensimmäisenä työvuotenaan perehdytyskurssista, johon sisältyisi ohjausta työpaikalla. 

Islannissa pisin sairaanhoitajakoulutus

Norjassa ja Ruotsissa sairaanhoitajan koulutus kestää kolme vuotta (alempi korkeakoulututkinto), mikä on Pohjoismaiden lyhin. Islannissa koulutus kestää neljä vuotta. Tanskassa ja Suomessa koulutuksen laajuus on 30 opintopistettä enemmän kuin Ruotsissa ja Norjassa. 

Sairaanhoitajapula

HVL-korkeakoulun sisäinen hanke ja sairaanhoitajan työuran alku katsottiin tärkeiksi aiheiksi, ja Andersenia kehotettiin laajentamaan hanketta. Hänellä oli yhteyksiä muiden korkeakoulujen sairaanhoitajakoulutushenkilöstöön, kuten NTNU:n Wangensteeniin, jolla puolestaan oli hyviä kontakteja muissa Pohjoismaissa. Kaksikko päätti ryhtyä yhdessä toteuttamaan pohjoismaista hanketta. Kaikissa Pohjoismaissa oli samat haasteet: Miten saamme koulutetuksi riittävästi sairaanhoitajia tulevien vuosien varalle? Mitä teemme sille, että niin moni sairaanhoitaja vaihtaa alaa? Lisäksi suuri joukko sairaanhoitajia siirtyy vanhuuseläkkeelle seuraavan 10–15 vuoden aikana.

Suuri poistuma

Norjan tilastoviranomaisen (SSB) tiedoista käy ilmi, että sairaanhoitajapula on pahentumaan päin. Kyseessä on yksi niistä ammattiryhmistä, joista tulee lähivuosina suurin puute, ja samaan aikaan eliniän pidentyminen lisää sairaanhoitajien tarvetta. Lisäksi tilastot osoittavat, että moni sairaanhoitaja päätyy jättämään ammattinsa. SSB:n tekemän tutkimuksen mukaan yksi viidestä sairaanhoitajasta on poistunut ammatista kymmenen vuoden uran jälkeen. He siis ovat vaihtaneet alaa, kouluttautuneet pidemmälle tai jättäneet sairaanhoitajan ammatin muista syistä. Sairaanhoitajien sitouttaminen ammattiinsa onkin vastaisuudessa yksi haasteista.

Suurenmoinen pohjoismainen yhteistyö

NordPlus Voksen -rahoituksen tuella sairaanhoitajakoulutuksen ammattilaiset viidestä Pohjoismaasta saivat toteutetuksi hankkeen, jonka nimeksi tuli Nordic Nurse Competence Study, ja myöhemmin myös jatkohankkeen.

– Hankkeiden tavoitteena oli tutkia siirtymää koulutuksesta hoitoalalle ja sitä, millaista koulutusta ja osaamisen kehittämistä sairaanhoitajat eri Pohjoismaissa kaipaavat. Lisäksi halusimme lisää tietoa siitä, miten ammattiin siirtymistä voitaisiin helpottaa, Irene Aasen Andersen sanoo.

– Siirryit siis HVL-korkeakoulun sisäisestä hankkeesta pohjoismaiseen yhteistyöhankkeeseen. Miltä se tuntui? 

– On ollut suurenmoista olla mukana pohjoismaisessa yhteistyössä. On mahtavaa tavata alalleen omistautuneita, osaavia ammattilaisia!  Kokonaisuutena hankeryhmällä on paljon korkeatasoista osaamista. 

Eroista huolimatta haasteet ovat samat

– Kumppanivierailuilla olemme tutustuneet muiden Pohjoismaiden sairaanhoitokoulutuksiin. Vaikka koulutusohjelmamme perustuvat samoihin EU-säädöksiin, maiden ja oppilaitosten välillä on eroja. Meillä on paljon samoja haasteita sekä hoito- ja hoiva-alalla että koulutussektorilla. Yhteisten haasteiden näkeminen on saanut meidät pohtimaan sitä, miten tärkeää on, että hoitoalalla on riittävästi henkilöstöä. Pandemian aikana tämä korostui, kun muista maista ei voitu tuoda työvoimaa, Andersen sanoo.

– Saitteko konkreettisia tuloksia, joista on hyötyä Pohjoismaille?

– Hanke on poikinut useita tieteellisissä julkaisuissa ilmestyneitä artikkeleita ja vienyt monia osallistujia eteenpäin urallaan. Minulle hanke antaa mahdollisuuden organisaation sisäiseen uranousuun. Lotta Eronen taas on juuri saamassa valmiiksi tohtorinväitöskirjansa, joka pohjautuu tekemiimme kyselytutkimuksiin ja on saanut ohjausta kolmelta muulta hankeryhmän jäseneltä, sanoo Andersen. Hän lisää, että yhteispohjoismaiset hankkeet myös vahvistavat pohjoismaisen yhteenkuuluvuuden tunnetta.

Kyselylomake viidellä pohjoismaisella kielellä

Tutkimuksessa kerättiin tietoa kyselylomakkeella Professional Nurse Self-Assessment Scale (ProffNurseSAS). Lomake käännettiin viidelle pohjoismaiselle kielelle. ProffNurseSAS-lomakkeen ovat kehittäneet Lisbeth Fagerstrøm, Elisabeth Finnbakk ja Sigrid Wangensteen, ja sen ovat uudistaneet Fagerstrøm ja Wangensteen. 

Viimeistä lukukauttaan opiskelevia sairaanhoitajaopiskelijoita 12 eri oppilaitoksesta pyydettiin täyttämään lomake. Lomakkeen ensimmäinen osa koostuu taustakysymyksistä. Muissa osissa on yhteensä 50 kysymystä, joissa vastaaja arvioi omaa sairaanhoito-osaamistaan ja lisäkoulutuksen tarvettaan. Vastaajat saivat täyttää saman kyselyn uudestaan oltuaan työelämässä kahdeksan kuukautta. Koska kysely tehtiin pandemia-aikana, vastauksia tuli odotettua vähemmän, mutta kokonaismäärä oli kuitenkin lähes 500.

Kaikkien Pohjoismaiden yhteinen haaste

– Mitä voitte kertoa tuloksista?

– Aiemmat tutkimukset osoittavat, että monet kärsivät epävarmuudesta ja huonosta itseluottamuksesta joutuessaan suoraan työelämään kaikkine vastuineen. Tässä tutkimuksessa vastavalmistuneet sairaanhoitajat eivät raportoineet vakavia puutteita ammatillisessa osaamisessaan mutta sanoivat tarvitsevansa lisää taitoa ja harjoitusta erityisesti lääkehoidon ja lääkkeiden haittavaikutusten osalta. Sairaanhoitajan vastuulla on tarkkailla lääkehoidon vaikutusta tai vaikutuksen puutetta, Irene Aasen Andersen kertoo.

– Meillä kaikkien Pohjoismaiden sairaanhoitajakoulutuksissa on käsissämme haaste, kun niin moni arvioi osaavansa lääkkeiden vaikutukset ja haittavaikutukset niin kehnosti. Toisaalta olisi vielä huonompi asia, jos he arvioisivat osaamistasonsa todellista korkeammaksi, Sigrid Wangensteen kommentoi.

Eettinen toiminta

Tutkimuksen mukaan eettisyys potilastyössä on vastaajilla hyvin hallussa. Oman arvionsa mukaan heillä on hyvä osaaminen monilla eettisen toiminnan osa-alueilla: he osaavat esimerkiksi ottaa vastuuta omasta toiminnastaan, tiedostavat, milloin oma lääketieteellinen osaaminen on riittämätöntä ja pyytävät tarvittaessa apua muilta ammattilaisilta. Vastaajat kokevat myös olevansa taitavia ottamaan aktiivisen roolin hyvän työympäristön luomisessa. 

Perehdytyskurssi työelämään tulijoille

Sairaanhoitajakoulutuksen parissa työskentelevien mielessä heräsi heti kysymys: Miten vastavalmistuneiden sairaanhoitajien tarpeisiin voitaisiin vastata? Yksi ratkaisu voi olla työpaikalla toteutettava kurssi. Niinpä hankekumppanit laativatkin hankkeen loppumetreillä tarkoitukseen sopivan kurssi- ja ohjausrungon.

– Runkoa voidaan käyttää kaikissa Pohjoismaissa. Islanti on päässyt asiassa pisimmälle, ja Reykjavikin sairaalassa on jo käytössä vastaavan kaltainen kurssi. Hankkeessa hyödynsimme tuota kurssia yhdessä oman tutkimuksemme ja muiden tutkimusten kanssa. Hahmottelimme neljä kurssimoduulia, joista jokainen kestää vähintään kolme päivää, ja lisäksi järjestelmällistä ohjausta ensimmäisen työvuoden ajaksi, Andersen kertoo.

Lääkemääräykset ja moniammatillinen hoitotyö

Ensimmäisen moduulin aiheina ovat terveydenhuollon yksikön vastuut ja organisaation odotukset, digitaalisten järjestelmien tuntemus, lääkemääräykset ja terveydentilan arvioinnin periaatteet. Toisen moduulin tavoitteena on, että osallistujat kykenevät osallistumaan eettisesti moniammatilliseen hoitotyöhön sekä viestimään tehokkaasti potilaiden, perheiden ja haavoittuvien ryhmien kanssa.  

Kivunhoito ja hätätilanteet

Kolmannessa moduulissa käsitellään muun muassa kivunhoitoa, hätätilanteita ja kriittisiä muutoksia potilaan terveydentilassa. Neljännen ja viimeisen moduulin aiheina puolestaan ovat turvallisuusongelmien käsittely ja sairaanhoitajien osallistuminen terveysalan innovointiin ja tutkimukseen.

Pilotit ja testaus

– Kurssia pitäisi päästä testaamaan työpaikoilla, mutta tällä hetkellä meillä ei ole siihen rahoitusta. Haimme taas NordPlus-tukea, mutta tällä kertaa hakemus hylättiin, kertoo Andersen, joka ei kuitenkaan aio antaa peliksi. Kurssi pitää muokata kunkin työpaikan tarpeisiin, oli kyseessä sitten sairaalan osasto tai kunnallinen terveydenhuolto, ja siitä voi syntyä haasteita. Joillain työpaikoilla on vain vähän vastavalmistuneita, kenties yksi ainoa, ja silloin tarvitaan kuntien välistä yhteistyötä.

– Oletteko harkinneet perehdytyskurssin toteuttamista nettikurssina, jolloin iso määrä ihmisiä voisi kokoontua webinaareihin keskustelemaan? 

– Se on yksi mahdollisuus, Irene Aasen Andersen sanoo.

Parhaillaan viimeistelyssä on viides tieteellinen artikkeli, jonka hankkeen osallistujat ovat kahden hankkeen aikana kirjoittaneet.

– Tässä artikkelissa vertailemme viimeisen lukukauden opiskelijoiden arvioita kahdeksan kuukautta työelämässä toimineiden vastavalmistuneiden arvioihin. 

Lisää itsevarmuutta työhön – vähemmän alanvaihtajia

Hankeryhmän ehdottaman kurssin tarkoituksena on antaa vastavalmistuneille sairaanhoitajille lisää itsevarmuutta. Poliitikot haluavat lisätä opiskelupaikkoja tulevien vuosien suuren hoitajavajeen paikkaamiseksi, mutta jos siirtymä opiskelusta työelämään on liian raju kokemus, pako alalta voi kiihtyä. Siksi on tärkeää, että työnantajat vastaisuudessa tarjoavat vastavalmistuneille ohjausta ja koulutusta, jonka avulla tulokkaat saavat itsevarmuutta, kokevat pärjäävänsä töissä ja haluavat jäädä alalle. Kaikissa Pohjoismaissa tarvitaan jokainen ammattiin valmistuva sairaanhoitaja.