Kun tekoäly horjuttaa luottamusta – näin Pohjolassa varaudutaan mediakentän muutokseen

– Elämme luottamuskriisin ja luottamuspulan aikaa. 

Näin tutkija Minna Aslama Horowitz kuvasi nykypäivän tietoyhteiskunnalle ominaista epävarmuutta. Elämme todellisuudessa, jossa perinteinen lähdekritiikki ei enää riitä ja jossa tekoäly muuttaa ymmärrystämme maailmasta. 

Syyskuun 18.–19. päivänä Helsingin keskustakirjasto Oodiin kokoontui joukko tutkijoita, vapaan sivistystyön ja viranomaisten edustajia sekä kirjastoalan kehittäjiä kaikkialta Pohjolasta. Konferenssin aiheena oli medialukutaito ja demokratiakasvatus yhteiskunnallisen resilienssin välineinä, ja se järjestettiin yhteistyössä NLL:n kanssa osana Pohjoismaiden ministerineuvoston Suomen puheenjohtajuuskautta. Konferenssin pääteemana oli: Miten vahvistamme kansalaisten demokratiavalmiuksia digitaalisessa ajassa? 

Tekoäly ja luottamus punaisina lankoina

Kaksi käsitettä nousi toistuvasti esiin konferenssin avauspuheenvuorosta lopun työpajoihin saakka: tekoäly ja luottamus. 

Ydinkysymykseksi osoittautui, miten yhteiskunta voi säilyttää kykynsä luoda yhteistä, totuudenmukaista ja luottamukseen perustuvaa todellisuutta, kun informaatio, viestintä ja fakta suodattuvat yhä monimutkaisempien järjestelmien läpi. 

Professori Julian McDougall Bournemouthin yliopistosta piti aiheesta syventävän esityksen, jonka pääteesiksi kuitenkin nousi ”We have to claim less to change more”.

Yksi konferenssin pääpuhujista oli tutkija Minna Aslama Horowitz Helsingin yliopistosta.

– Algoritmien maailmassa ja ajassa lukutaito tulee mieltää moniulotteiseksi. Tekoäly on niin monimutkainen asia. Lukutaidossa on kyse myös siitä, että alamme ymmärtää, miten tekoäly muuttaa yhteiskuntarakenteitamme. 

Tutkija toi esiin myös erään paradoksin: 

– Miten nuoret voivat luottaa mihinkään, kun nimenomaan pyrimme opettamaan heille kriittisyyttä? Mihin heidän sitten on tarkoitus uskoa?

Aslama Horowitz painotti, ettei kyse ole pelkästään koulutuksesta perinteisessä mielessä vaan koko yhteiskunnan varustamisesta ja julkisen keskustelun pirstoutumisen vastustamisesta. 

– Me tiedämme, että emme tiedä. Eräässä vuonna 2023 valmistuneessa tutkimuksessa ilmeni, että vain 50 prosenttia osallistujista luotti omaan tietämykseensä.

Demokratia ja avatar-opettajat

Opetusministeri Anders Adlercreutz käynnisti konferenssipäivän hyvään vauhtiin avauspuheellaan: 

– Demokratia on elämäntapa eikä politiikkaohjelma. Koulutus on tärkein välineemme demokratian edistämiseen. 

Adlercreutz toi esiin, että medialukutaito on yksi kansalaistaidoista – niistä tiedoista ja taidoista, joita kansalainen tarvitsee voidakseen osallistua yhteiskuntaan täysipainoisesti. Ministeri ei kutsunut näitä taitoja ”pehmeiksi taidoiksi” vaan päinvastoin demokraattisen yhteiskunnan ”ydinresursseiksi”. 

Euroopan neuvoston Villano Qiriazi aloitti korostamalla kirjastojen ja museoiden merkitystä yhteisten tarinoiden kertomisessa. Näiden instituutioiden merkitys säilyy myös tässä ajassa, jossa avatar-opettajat ovat alkaneet ilmestyä osaksi koulutusmaisemaa. 
– Tästä keskustellaan juuri nyt paljon Euroopan unionissa, Qiriazi totesi.

Pohjoismainen yhteishanke katsoo tulevaisuuteen

Pohjoismainen medialukutaitoselvitys Nordic Media Literacy Survey on lajissaan ensimmäinen. Se on viiden Pohjoismaan yhteishanke, jossa kartoitettiin kansalaisten käsityksiä nykyisestä mediaympäristöstä ja heidän suhtautumistaan siihen. Tutkimus esiteltiin konferenssissa, ja esityksen jälkeen pidettiin paneelikeskustelu.

Erityinen huolenaihe nousi nuorten mediatottumuksista ja käsitteiden ymmärryksestä. Tutkimus osoitti, että monet eivät osaa erottaa journalistisia medioita digitaalisista alustoista. Esimerkiksi Facebookia pidetään julkisena palveluna. 

– Monet eivät tiedä, ettei Facebookilla ole varsinaista päätoimittajaa, siis ketään, joka moderoisi sisältöä, Miriam Michaelsen Tanskasta totesi. 

Hän muistutti kuulijoita myös digitaalisen yhteiskunnan vanhasta totuudesta:

– Jos et maksa, olet itse tuote. Moni ei mieti sitä, että joku itse asiassa ansaitsee rahaa heidän verkkokäyttäytymisellään.

Tutkimus herättää monenlaisia kysymyksiä niin siitä, mitä nuorille opetetaan kuin sanavalinnoistakin – sekä oppilaitosten ja alustojen vastuusta tässä prosessissa. 

Seniorit – näkymätön kohderyhmä

Mediataidoista puhuttaessa keskitytään usein lapsiin ja nuoriin, mutta pohjoismainen tutkimus paljasti jotain yllättävää: eniten tukea saattavatkin tarvita seniorit. 

– Tutkimus osoitti, että he esimerkiksi käyttävät paljon Facebookia. Mutta miten medialukutaitoisia he ovat? Onko heillä joku, joka osaa auttaa? kysyi Skúli Bragi Geirdal.

Hän kertoi, että Islannissa tutkimukseen on jo reagoitu. Kun tuloksissa kävi ilmi selkeitä puutteita ikäihmisten mediataidoissa, Islannissa käynnistettiin ensimmäinen maanlaajuinen hanke heidän digi- ja mediaosaamisensa vahvistamiseksi.

Teoriasta käytäntöön

Ensimmäisen konferenssipäivän iltapäivänä osallistujat saivat valita kolmen samanaikaisen työpajan välillä. NLL järjesti työpajan, jonka otsikkona oli Siviilivalmiuden rakentaminen jatkuvan oppimisen avulla – opas kriisinkestävyyteen. Pajaa veti NLL:n Johanni Larjanko, ja se tarjosi monipuolisen ohjelman, jossa korostui jatkuvan oppimisen merkitys. 

Toisen työpajan aiheena oli kirjastojen rooli avoimina, saavutettavina ja demokraattisina tiloina. Sen vetäjä Marjo Hietikko Tampereen kaupunginkirjastosta kuvaili uutta demokratianedistämistyön mallia. Democracy Scan on menetelmä, jolla kartoitetaan ja kehitetään kirjastojen demokratiatyötä. 

– Kirjastoilla on supervoimia. Niissä luodaan osallisuutta, hän sanoi.

Myös Jonna Steinrud Ruotsista mainitsi käytännön esimerkkejä työstään digitalisaatiokonsulttina. 

– Mitä me kirjastossa teemme päivittäin tajuamatta, että kyseessä on erityisosaamisen muoto? Tämä kysymys kiinnostaa minua. Meillä ymmärretään, analysoidaan, etsitään, tuotetaan ja jaetaan informaatiota. Näitä asioita tehdään koko ajan, mutta meidän on nostettava tietoisuutta siitä, millaista erityisosaamista sen tekemisen takana piilee.

Yhteinen pohjoismainen haaste

Päivän luennot, keskustelut ja esitykset osoittivat, että peruskysymykset ovat samoja koko Pohjolassa, vaikka konteksti voikin vaihdella. Ajassa, jossa tekoäly muuttaa tiedon ja totuuden koko infrastruktuurin, myös demokraattisen keskustelun on muututtava.

– Meidän pitäisi ylipäätään panostaa enemmän kansalliseen mediaan. Kansallinen kriisinkestävyys perustuu perinteiseen mediaan, mutta se ei enää voi olla monopolistista toimintaa, jota hoitaa maassa yksi ainut toimija, Minna Aslama Horowitz sanoi. 

Puheenvuorossaan hän peräänkuulutti toimintaa sekä kansallisella tasolla että yhteisesti.  

– Pohjoismaat voivat liittoutua ja luoda yhteisvoimin painetta siihen, että myös digitaaliset alustat alkaisivat edistää medialukutaitoa. 

Artikkeli perustuu konferenssin ensimmäisen päivän antiin.