Ruotsinkielinen sivistysbarometri kertoo huolesta – mutta myös siitä, että suomenruotsalaiset arvostavat sivistystä 

Jos on tarve oppia pikaisesti jokin simppeli juttu, netistä löytyvä YouTube-video kelpaa. Mutta jos opeteltavana on laajempi kokonaisuus, suomenruotsalaiset valitsevat edelleen mieluiten lähiopetuskurssin. Tämä käy ilmi Suomen ensimmäisestä ruotsinkielisestä sivistysbarometrista (ruotsiksi Bildningsbarometern), jonka tulokset julkistettiin marraskuussa. 

Suomenruotsalaisten suhtautumista koulutukseen, sivistykseen ja elinikäiseen oppimiseen on nyt ensi kertaa kartoitettu laajasti. Tulokset herättävät sekä toivoa että huolta. 

Vastaajat saivat valita, mitkä taidot heidän mielestään ovat rapautumassa Suomessa. Vaihtoehtoina annettiin muun muassa luku-, kirjoitus- ja viestintätaidot, kädentaidot, digitaidot, vieraat kielet ja tunnetaidot. – Monen mielestä yleissivistys on heikentynyt, ja moni on varmasti huomannut, että ympäröivillä ihmisillä on aiempaa enemmän vaikeuksia lukemisessa, kirjoittamisessa ja viestimisessä, toteaa hankkeen vastaava tutkija Isak Vento.

Mitä merkitsee mahdollisuus opiskella ruotsiksi? 

Aloitteen ruotsinkieliseen barometriin on tehnyt NLL-koordinaattori Johanni Larjanko, joka työskentelee Bildningsalliansenin palveluksessa. Aiemmin barometri on toteutettu vain suomeksi.

Isak Vento kuvailee tutkijatiimin yhteenvetoa tehtävästä.

– Lähtökohtamme ja pääasiallinen tutkimuskysymyksemme oli seuraavanlainen: Mitä ruotsinkielisessä Suomessa ajatellaan oppimisesta ja sivistyksestä ja kuinka tärkeää on ruotsinkielisen koulutuksen saatavuus? Ruotsinkielisen barometrin toteutti Åbo Akademin yhteiskuntatieteen tutkimuslaitos. Yhteistyökumppanina ja asiantuntijana on toiminut Åbo Akademin aikuiskasvatustieteen professori Pertti Salo, jolla on kolmenkymmenen vuoden kokemus vapaasta sivistystyöstä. Hänen mielestään tutkimuksen tulokset eivät pohjimmiltaan ole kovin yllättäviä.

Salon mielestä on sekä hyödyllistä että kiinnostavaa, että Suomen ruotsinkielisen sivistystyön pohjaksi on nyt olemassa luotettavaa faktatietoa. 

– Tähän asti kunnolliset tilastot ovat puuttuneet, mutta nyt vapaan sivistystyön toimijat tietävät kurssilaisistaan hieman enemmän. Toivon, että ihmiset hyödyntävät tutkimustuloksia paikallistasolla viestiessään kuntanpäättäjien kanssa talousasioista ja olemassaolon oikeutuksesta. 

Marraskuussa Helsingissä järjestetyssä julkistamistilaisuudessa Bildningsalliansenin Henrika Nordin korosti barometrin merkitystä nopeasti muuttuvassa ja epävarmassa ajassamme. 

Hän pohtii myös tulosten merkitystä.

– Mitä tulosten taustalla on? Sitä tutkisimme mieluusti lisää.

Naiset hakeutuvat kursseille

Barometrissä kysyttiin myös, miten vastaaja mieluiten oppii uusia asioita, ja vastaukset ovat kiinnostavia. Vaikka digityökaluja on tarjolla runsaasti aina sovelluksista YouTubeen, yli puolet vastaajista ilmoittaa käyvänsä mieluiten kurssin. Tämä osoittaa, että perinteisiä oppimisen muotoja arvostetaan edelleen.

– Tässä näkyy pieniä sukupuolten välisiä eroja. Naiset käyvät enemmän kursseilla, miehet taas opiskelevat mieluummin itsenäisesti verkossa tai opettelevat itse uutta. Nuoret pyytävät mielellään ystäviltään apua ja ovat vähemmän halukkaita osallistumaan kursseille kuin vanhemmat, Isak Vento kertoo. 

Hän huomauttaa, että eri oppimistavat eivät sulje toisiaan pois.

 – Solmion solmiminen ehkä opetellaan nettivideolta, mutta laajempaa osaamista suomenruotsalaiset tosiaankin hankkivat mieluiten fyysisellä kurssilla.

Sivistyksen rooli korkean teknologian yhteiskunnassa

Bildningsbarometern siis kartoittaa suomenruotsalaisen väestön suhtautumista koulutukseen ja osaamiseen painottaen etenkin vapaata sivistystyötä. 

Suomessa on ollut vapaata sivistystyötä 1800-luvusta asti. Alun perin sen pääasiallinen tarkoitus oli kouluttaa työläisiä ja maaseudun väestöä, mutta nykyisin tarjolla on laaja kirjo koulutusmuotoja, jotka eivät noudata valtakunnallisia opetussuunnitelmia. Vapaan sivistystyön piiriin kuuluvia kursseja järjestävät kansalaisopistot, kesäyliopistot, opintokeskukset, urheiluopistot ja kansanopistot. 

Kaikki nämä opintomuodot tukevat elinikäistä oppimista eri tavoin edistämällä työllisyyttä, osaamisen kehittämistä ja kotoutumista.

Demokratia ja kestävä kehitys ovat tärkeitä

Isak Vento sanoo, että tutkimus antaa hyvän kokonaiskuvan suomenruotsalaisten sivistyskäsityksistä asuinpaikasta riippumatta. Tutkimus suunnattiin 5 000 henkilölle, ja tiimin analysoitavaksi saatiin 2 101 vastausta. Suomenruotsalaisia asuu Suomessa vajaat 300 000.

– Suomessa vallitsevassa taloustilanteessa on kiinnostavaa nähdä, mitä osa-alueita vastaajat priorisoisivat julkista rahoitusta jaettaessa. Kolmelle ensimmäiselle sijalle tulivat demokratia, tasa-arvo ja kestävä kehitys. Neljänneksi tuli elinikäinen oppiminen. Nuoremmat pitävät kestävää kehitystä tärkeämpänä kuin vanhemmat, Vento sanoo. 

Suomenruotsalaiset ovat yksimielisiä myös siitä, että työelämän ulkopuolella olevia, kuten myös maahanmuuttajia, tulee tukea ja osallistaa yhteiskuntaan koulutuksen avulla. Sivistys ja kulttuuri nähdään tärkeinä yhteiskunnan kulmakivinä.

Hyvä työkalu pohjoismaiseen yhteistyöhön 

Barometrin tekoälyaiheisissa kysymyksissä ilmeni suurta hajontaa koulutustasosta riippuen. Vastaajat, joilla on matala koulutustaso, korostavat tekoälyteknologiasta saatavaa käytännön hyötyä, kun taas korkeakoulutetut painottavat lähdekritiikkiä ja kriittisiä tekstinymmärrystaitoja.

Isak Vento vetää tiivistää johtopäätöksensä Bildningsbarometernistä.

– Suomenruotsalaisten keskuudessa sivistyksellä on vahva tuki. Asia tulee ottaa erittäin vakavasti. Viime kädessä kyse on siitä, että Suomi on mukana vaalimassa pohjoismaista hyvinvointimallia. 

Professori Salon mukaan tuloksilla on merkitystä myös paljon ruotsinkielistä Suomea laajemmin.

– Pohjoismaisen vapaan sivistystyön kentän tulisi paneutua systemaattisemmin visioihin ja tulevaisuusskenaarioihin. Tämä tutkimus voisi antaa sille työlle tärkeän perustan.