Moni tekee jotain. Organisaatiot perehtyvät YK:n kestävän kehityksen tavoitteisiin ja edistävät niistä useita. Mutta tarkoittaako se, että ne toimivat kestävästi? Se ei ole lainkaan varmaa, sanoo Mikkel Pilgaard, joka toimii kestävyysasiantuntijana ja konsulttina itse perustamassaan yrityksessä nimeltään Estuary Agency.
– Kutsumme usein kestäväksi kehitykseksi sitä, jos joku toimii vähän vähemmän huonosti kuin muut. On haasteellista, että toimintamme lähtökohtana ei useinkaan ole tutkimusnäyttö vaan se, mistä politiikassa ja organisaatioissa on onnistuttu sopimaan. Näin on ollut pakko toimia, mutta tarvitsemme kestävän kehityksen standardeja, Pilgaard sanoo. Hän huomauttaa, että kestävyyshankkeet usein aloitetaan kysymällä yksilöiltä tai organisaatioilta, miten niistä kukin ymmärtää kestävän kehityksen, ja vastaukset voivat poiketa toisistaan suuresti.
– Teemme aiheesta subjektiivisen ja niin ollen suhteellisen, mutta ilmastokriisi koostuu hyvin konkreettisista ilmiöistä, ja on aivan määriteltävissä, mikä on kestävää kehitystä ja mikä ei. Yhteisten määritelmien avulla voimme puhua samaa kieltä ja soutaa samaan suuntaan, Pilgaard toteaa.
Periaatteet ovat jo olemassa
Hyvä uutinen on, että yhteisiä määritelmiä on olemassa, on ollut jo kauan. Arkisesti niistä käytetään nimitystä ”The Natural Step”, ja samanniminen kansalaisjärjestö pyrkii levittämään kestävän kehityksen periaatteita etenkin yksityissektorilla. Akateemisessa maailmassa periaatteista käytetään nimitystä FSSD – Framework for Strategic Sustainable Development.
Kyseessä on itse asiassa kokonainen tutkimusala, Mikkel Pilgaard selittää, mutta keskeisessä osassa siinä on toimintamalli, jonka kahdeksan periaatetta yhdessä muodostavat kestävän kehityksen reunaehdot.
– Nuo periaatteet määrittelevät, milloin toimimme kestävästi ja milloin emme. Ne ovat hyvin selviä, joten niitä joko noudattaa tai ei. Kestävä toiminta taas edellyttää kaikkien kahdeksan periaatteen noudattamista, hän kertoo.
Periaatteet ovat myös yleismaailmallisia, joten niitä voidaan käyttää arviointiin kaikilla eri tasoilla: esimerkiksi tuotantojärjestelmän, organisaation tai yhteiskunnan tasolla.
Kahdeksan periaatteen mukaan toiminta ei ole kestävää, jos se:
- Lisää maankuoresta saatavien materiaalien pitoisuutta biosfäärissä (biosfäärillä tarkoitetaan sitä tilaa, jossa eliöt pystyvät maapallolla elämään).
- Lisää ihmisen luomien vahingollisten materiaalien pitoisuutta biosfäärissä.
- Vahingoittaa tai muuttaa ekosysteemien rakennetta fyysisillä keinoilla ja puuttumisella.
- Luo olosuhteita, jotka vaarantavat kansalaisten ja työntekijöiden mahdollisuuksia ylläpitää hyvää terveyttä.
- Luo olosuhteita, jotka estävät kansalaisten ja työntekijöiden aktiivista osallistumista yhteiskuntaan.
- Luo olosuhteita, jotka estävät kansalaisten ja työntekijöiden kouluttautumista ja osaamisen kehittämistä yksilö- tai ryhmätasolla.
- Altistaa kansalaisia tai työntekijöitä epäoikeudenmukaiselle tai epätasa-arvoiselle kohtelulle tai korruptiolle.
- Estää kansalaisia ja työntekijöitä ilmaisemasta mielipiteitään ja elämästä mielekästä elämää.
Kestävyystyötä on jouduttu tekemään sen mukaan, mitä politiikassa on onnistuttu sopimaan. Tarvitsemme kuitenkin kestävyysstandardeja, sanoo Estuary Agency -yrityksen kestävyysasiantuntija ja konsultti Mikkel Pilgaard.
Periaatteet toimivat käytännössä
Periaatteet ovat ehtineet jo neljänkymmenen vuoden ikään, ja niitä on käytetty monenlaisissa yhteyksissä. Niitä hyödynnettiin esimerkiksi Ahvenanmaan kestävyysstrategian kehittämisessä.
– Ahvenanmaalla päätettiin, että strategian tuli perustua tutkittuun tietoon, joten kestävyystyön pohjaksi otettiin The Natural Stepin periaatteet ja lähestymistapa. Yleensä poliitikot luovat kehitykset, jotka instituutiot sitten täyttävät, mutta tässä tapauksessa he ottivat vastuun myös metodista, Mikkel Pilgaard kertoo.
Esimerkkejä on myös elinkeinoelämästä. Yksi tunnetuimmista yrityksistä on Electrolux, joka valmistaa muun muassa jääkaappeja ja pakastimia. Tutkijoiden löydettyä otsonikerroksesta suuria reikiä, joiden pääasialliseksi syyksi paljastui juuri jääkaapeissa ja pakastimissa käytetty freoni, yritys ryhtyi analysoimaan ongelmaa ja mahdollisia ratkaisuja The Natural Step ‑periaatteiden pohjalta. Jotkin kilpailijat tutkivat mahdollisuutta siirtyä samankaltaisiin kaasuihin, jotka muistuttavat freonia mutteivät vielä olleet kiellettyjen listalla. Electroluxissa kuitenkin tultiin siihen tulokseen, ettei sellaisten kaasujen käyttäminen olisi kestävän kehityksen mukaista, etenkin kun niistä myöhemmin oletettavasti tulisi laittomia.
– Siksi Electrolux panosti paljon kehitykseen löytääkseen vaihtoehtoja, jotka eivät vahingoittaneet otsonikerrosta ja joilla ylipäätään oli vähemmän kielteisiä ympäristövaikutuksia. Samalla yritys lobbasi voimakkaasti kieltoa niille freonin kaltaisille kaasuille, joita sen kilpailijat käyttivät. Molemmat strategiat onnistuivat. Otsonikerroksen reikä on siitä asti pienentynyt, ja Electrolux voitti markkinaosuuksia. Tämä on esimerkki siitä, että kestävän kehityksen periaatteista on muutakin hyötyä kuin oikein toimiminen. Siitä voi koitua myös markkinaetuja, mikä osoittaa, että säätely ja tuotekehitys ovat toimivia ongelmanratkaisutapoja, Mikkel Pilgaard sanoo.
Tiedämme, miten tavoitteet saavutetaan
Monessa organisaatiossa mietitään, mahtaako korkealle asetettu kestävyystyön tavoitetaso heikentää motivaatiota, koska alussa kaikkia The Natural Stepin periaatteita tuskin pystytään noudattamaan.
– YK:n kestävän kehityksen tavoitteita edistävä työ tuo monille rauhaa ja lohtua. Yleensä organisaatiot valitsevat yksittäisiä kestävän kehityksen tavoitteita ja pyrkivät parhaansa mukaan edistämään niitä, ja näin kestävyystyö saadaan alkuun. Jotkut peräti väittävät jo siinä vaiheessa toimivansa kestävästi, Mikkel Pilgaard sanoo.
Toiset taas saattavat sanoa olevansa matkalla tavoitteita kohti.
– Tämä kuuluukin toiminnan luonteeseen, sillä hyvin harva organisaatio saavuttaa kestävyyden yhdessä vuodessa. Matkalla oleminen ei kuitenkaan riitä, jos ollaan kovin kaukana tuloksista ja kehityskäyrä nousee liian loivasti – eikä etenkään, jos tavoitetaso ei ole oikea tai riittävän kunnianhimoinen, Mikkel Pilgaard sanoo. Juuri tässä The Natural Stepin periaatteet voivat toimia kehyksinä strategialle ja projektinhallinnalle.
Periaatteiden noudattamisessa voi olla apua ABCD-menetelmästä, joka on The Natural Stepin keskeinen työkalu. Se on eräänlainen suunnitelma, jonka tarkoituksena on konkretisoida, milloin toiminta on kestävän kehityksen tavoitteiden mukaista ja miten sille tasolle päästään.
ABCD-menetelmän elementit ovat:
A) Ambition – Kuvaillaan, miltä näyttää, kun pitkän aikavälin kestävyystavoitteet on saavutettu.
B) Baseline – Seuraava askel on ”backcasting” todellisuuteen. Ensin tarkastellaan, millainen nykytilanne on suhteessa tavoitteisiin. Sen jälkeen tehdään kuiluanalyysi, jossa tunnistetaan puutteet ja asetetaan osatavoitteita, joiden avulla päästään tavoitteisiin.
C) Creation – Tässä alkaa suunnittelulähtöinen innovaatioprosessi, jossa kehitetään ratkaisuja ja tunnistetaan lupaavimmat ja mielekkäimmät panostukset. Kuten edeltävät askeleet, nämäkin prosessit toteutetaan kahdeksan kestävyysperiaatteen pohjalta.
D) Determination – Tässä vaiheessa valitaan parhaat toimenpiteet strategisessa päätösprosessissa tiettyjen kriteerien perusteella. Toimenpiteet toteutetaan vuorollaan lyhyen, keskipitkän ja pitkän aikavälin osatavoitteiden mukaisesti.
– On tärkeää muistaa, ettei tulevaisuus ole valmiina annettu vaan meidän luomamme, ja tärkeä osa prosessia on päättää, millaista tulevaisuutta itse haluaa ilmentää, Mikkel Pilgaard sanoo ja lisää:
– Tällä tavoin saamme aikaan näyttöön perustuvan ja realistisen muutossuunnitelman, jota tietenkin muokataan jatkuvasti edistysaskelien, oppimisen, uuden tiedon ja kontekstin muutosten myötä. Tiedämme, ettei vielä olla maalissa, mutta nyt tiedossa on, miten sinne päästään ja että tavoite ja näin ollen myös kurssi on oikea. Tiedämme myös, miten konkreettisesti luoda parempia ratkaisuja, joiden avulla tavoitteeseen päästään nopeammin. Sellainen ajattelu on motivoivaa, kun päästään toteutustasolle, kestävyysasiantuntija sanoo.
Kolme interventiotasoa
Nämä kolme interventiotasoa kannattaa erityisesti pitää mielessä oppilaitosten kestävyystyössä:
Jos oppilaitos haluaa ryhtyä tekemään kestävyystyötä The Natural Stepin kahdeksan periaatteen mukaisesti, työtä kannattaa tarkastella kolmen rakennetason näkökulmasta, Mikkel Pilgaard selittää.
1. Oppilaitoksen taso/paikallistaso
Tällä tasolla tarkoitetaan muun muassa oppilaitoksen rakennuksia ja ulkoalueita, joissa kestävyystyö voi liittyä esimerkiksi luonnon monimuotoisuuteen, energiantuotantoon, elintarvikkeisiin ja hiilidioksidipäästöjen vähentämiseen. Tälle tasolle kuuluvat myös sosiaalinen ympäristö, moninaisuus ja inklusiivisuus sekä työntekijöiden ja opiskelijoiden viihtyvyys.
Tällä tasolla keskiössä ovat teknologian käyttöönotto, infrastruktuuri, hankinnat ja käyttäytymisen muuttaminen. Ensisijaisesti toiminta on suunnattu organisaation sisään, mutta myös ulospäin lähiympäristöön voi suuntautua vahva signaali, joka voi osaltaan tehdä oppilaitoksesta kestävän siirtymän majakan.
2. Opetusohjelman/oppimisen taso
Tässä tasossa on kyse siitä, miten kestävyysajattelua nivotaan itse koulutukseen. Koulutuksen suunnittelussa voidaan esimerkiksi ottaa aktiivisesti kantaa siihen, halutaanko kouluttaa perinteisiä insinöörejä, jotka ovat hyviä mitoittamaan, huoltamaan ja korjaamaan olemassa olevaa teknologiaa, vai koulutetaanko opiskelijat myös luomaan huomispäivän parempia ja kestävämpiä ratkaisuja, jolloin he voivat tuoda markkinoille ja työpaikoille yrittäjyyttä ja yrittäjähenkeä ja edistää kestävää siirtymää. Tämä ei toki koske pelkästään insinöörejä. Todellisuudessa kaikki tulevaisuuden työntekijät ja opiskelijat tulee varustaa nimenomaan näillä taidoilla, sillä 21. vuosisadalla kestävä kehitys on kaikille tärkeä ydintaito.
3. Tutkimuksen ja tietämyksen taso
Tässä tasossa on kyse siitä, että edistetään tieteellistä tietoa ja kartutetaan yhteistä, näyttöön perustuvaa tietämysvarastoa, joka on luonteeltaan systeemistä ja voi näin ollen tarjota sopivia ratkaisuja ja perusteltuja vaihtoehtoja koko yhteiskunnan tasolla. Samalla osallistutaan näyttöön perustuvan yhteisen kielen kehittämiseen ja täsmentämiseen, jotta tietoa voidaan välittää ja siirtää käytäntöön. Yhteiset määritelmät voivat täsmentää tiedon tuottamista ja välitystä, millä voi olla vaikutusta poliittisiin päätöksiin.
