Pohjoismaisesta näkökulmasta katsottuna Etelä-Varangin hanke viittaa siihen, että pätevän työvoiman saatavuutta ei ratkaista kurssi- ja koulutustarjonnalla vaan sillä, että työntekijät perheineen saavat töitä ja jäävät asumaan paikkakunnalle.
Mikä Etelä-Varangin yhteistyöhanke? Kyseessä on paikallinen yhteistyöhanke, jonka tavoitteena on rekrytoida pitkäaikaista henkilökuntaa yhteiskuntakriittisiin palveluihin. Hankkeessa ovat mukana Etelä-Varangin kunta, erikoissairaanhoidosta vastaava Finnmarkssykehuset, poliisi ja Norjan puolustusvoimat.
Miksi nyt? Alueen strateginen merkitys kasvaa, ja valmiussektorille ja julkisiin palveluihin avautuu lisää työpaikkoja. Samaan aikaan työvoiman pysyvyys on pienillä työmarkkinoilla huonoa.
Mitä hankkeessa konkreettisesti tehdään?
- Koordinoidaan rekrytointia työnantajien kesken;
- etsitään töitä puolisoille/kumppaneille;
- autetaan asunnon etsimisen ja paikkakunnalle kotiutumisen kanssa;
- seurataan työntekijöiden kuulumisia työsuhteen alettua (ei ainoastaan rekrytointiprosessin aikana).
Mitä uutta? Työnantajat eivät enää esiinny vain erillisinä toimijoina vaan muodostavat yhtenäiset paikalliset työmarkkinat. Rekrytointi nähdään osana yhteiskuntavastuuta.
Elinikäisen oppimisen merkitys: Vakaat työsuhteet ovat edellytys työssä oppimiselle. Kun henkilöstö on pitkäaikaista, työpaikka voi toimia oppimisympäristönä, jossa tarjotaan ohjausta, jaetaan kokemuksia ja vakiinnutetaan hyviä käytäntöjä. Korkea vaihtuvuus sen sijaan syö osaamisen kehittämistä.
Pohjoismainen relevanssi? Pohjoismaissa monilla seuduilla painitaan saman haasteen kanssa: maanlaajuisesti katsoen osaamista kyllä on, mutta osaajat eivät jää paikkakunnalle. Hanke osoittaa, että osaamispolitiikassa voi olla kyse myös asunnoista, perheistä ja paikallisyhteisöistä, ei pelkästään kursseista ja koulutuksesta.
Sektorirajat ylittävää yhteistyötä
Helmikuussa 2026 Etelä-Varangin kunnassa käynnistettiin uusi yhteistyöhanke, johon osallistuvat kunta, puolustusvoimat, erikoissairaanhoito ja poliisi. Tavoitteena on rekrytoinnin parantaminen.
Ensi silmäyksellä uutinen vaikuttaa paikallisuutiselta. Klassinen syrjäseutujen haaste: liian vähän väkeä, liian pitkät etäisyydet ja useita työnantajia kilpailemassa samoista sairaanhoitajista, poliiseista ja insinööreistä. Itse asiassa hanketta kuitenkin voidaan luonnehtia pieneksi järjestelmäuudistukseksi.
Osaamisen tuominen ei riitä
Perinteisesti osaamispulaa on pyritty korjaamaan tarjoamalla kursseja ja koulutusta eli mahdollisuuksia elinikäiseen oppimiseen. Jos osaavaa väkeä puuttuu, sitä on koulutettava lisää. Tämä lähestymistapa on looginen mutta riittämätön. Norjassa koulutetaan jo nyt ihmisiä moniin ammattiryhmiin, joista paikallistasolla on pula. Ongelmana ei ole ensisijaisesti puute pätevistä työntekijöistä vaan se, missä ihmiset haluavat asua.
Etelä-Varangin neljä suurta työnantajaa – kunta, erikoissairaanhoito, poliisi ja puolustusvoimat – muodostavat yhteiset työmarkkinat. Tässä hankkeessa nämä sektorit tekevät yhteistyötä sen sijaan että kilpailisivat työntekijöistä. Kyse ei siis ole pelkästään rekrytoinnista vaan ihmisten arjesta: asunnoista, puolisoista, harrastuksista ja verkostoista.
Perinteisesti työmarkkinapolitiikka on ollut yksilölähtöistä ja keskittynyt työntekijöiden rekrytointiin. Nykyisin liikkuvuutta kuitenkin säätelevät kahden uran taloudet. Sairaanhoitaja, lääkäri, upseeri, insinööri tai poliisi muuttaa harvoin yksin. Hänen mukanaan tulee perhe. Siksi pilottihankkeessa pyritään yhteistyössä löytämään töitä myös kumppanille tai puolisolle. Kun työnantajat järjestäytyvät paikalliseksi ekosysteemiksi neljän eri sektorin sijaan, rekrytointi edistää alueellista kehitystä.
Rekrytoinnista on tullut valmiuskysymys
Ei ole sattumaa, että hanke toteutetaan Pohjois-Norjassa. Mukana on myös turvallisuuspoliittinen näkökulma. Pohjoiset alueet ovat strategisesti tärkeitä. Alueelle suunnitellaan suuria puolustusinvestointeja ja uusia työpaikkoja. Ilman toimivia paikallisyhteisöjä puolustuskyvyn rakentaminen on vaikeaa. Sotilastukikohtien, sairaaloiden, poliisin ja kunnan työntekijät tarvitsevat päiväkoteja, kouluja ja kulttuuria eivätkä ainoastaan kursseja, koulutusta ja erikoistumisopintoja.
Sektoripolitiikasta paikkapolitiikkaan
Rekrytoinnissa ei ole kyse pelkästään hyvinvointipalveluista vaan myös kansallisesta kapasiteetista. Osaamispolitiikan, asuntopolitiikan ja aluepolitiikan täytyy toimia yhdessä. Tämän pilottihankkeen kiinnostavin puoli ei ole se, keitä siihen osallistuu vaan se, että siinä poiketaan perinteisestä sektorilogiikasta.
Tässä hankkeessa Etelä-Varanki on käynnistänyt yhteisen ongelman ratkaisemiseksi paikkalähtöisen yhteistyön, jossa jokaisella sektorilla on omat yhteiskunnalliset tehtävänsä.
Lisätietoa hankkeen taustoista (norjaksi): Kommunen, forsvaret, sykehuset og politiet med nytt samarbeid om rekruttering – regjeringen.no
